Liityin Facebookiin aika jälkijunassa, joskus vuonna 2011. Alkuun en ollut kovinkaan innoissaan Facesta, mutta vähitellen siellä kuluttamani aika lisääntyi ja pahimmillaan naamakirja on vienyt päivästäni tunteja. Nyt jälkiviisaana voi vain todeta, että nekin tunnit olisi voinut käyttää paremmin. Tokihan sosiaalisessa mediassa on omatkin hyvät puolensa. Saa pidettyä yhteyttä ihmisiin, joihin ei ehkä muuten saisi pidettyä ja tavallaan se lisää ihmisten vuorovaikutusta. Sekä hyvässä että pahassa.
Välillä olen tietoisesti vähentänyt SoMe-aikaani ja välillä olen antanut asian vaan olla. Vuoden vaihtuessa tein pienen päätöksen: ”Näe ystäviä enemmän oikeasti, ei vain SoMessa.” Miten on niinku omasta mielestä mennyt? Oikein hyvin on lähtenyt tämä vuosi liikkeelle. Ystäviä on käynyt kylässä useita ja olemme puolisoni kanssa vierailleet myös usean eri ystävän luona. Aivan ihanaa on jutella milloin kenenkin kanssa kuulumiset ja parantaa maailmaa. Tavata myös samalla ihmisiä, usein siis näitä ystävien puolisoita ja lapsia, joiden kanssa ei ole SoMessa missään tekemisissä. Eikä sitä kautta ole kyseisitä ihmisistä mitään käsitystä. Saa harjoittaa omia vuorovaikutustaitojaan ihan oikeasti.
SoMessa jokainen on ketä itse haluaa. Varmasti lähes kaikki miettivät mitä sinne laittavat. Jos suurin käsitys ”ystävästä” tai ihmisestä rakentuu tiedolle, mitä SoMen kautta saa, on kuva kyseisestä ihmisestä aika kieroutunut. Tiedät vain sen, mitä toinen ihminen haluaa itsestään näyttää. Ei muuta. Kun toisen ihmisen tapaa ”livenä”, vaikka vain vähänkin aikaa, saat heti kokonaisvaltaisemman kuvan millaisen henkilön kanssa on tekemisissä. Tapa keskustella, ilmeet ja eleet, asiat sieltä rivienkin välistä. Voi myös halata ja koskettaa, reagoida toisen sanomisiin ja saada vastavuoroisuutta omille jutuilleen. Aistia energiaa ja tunnelmaa kulloisenkin ihmisen kanssa. Tätä ei minkään koneen kautta voi kokea.
SoMea on välillä moitittu siitä, että ihmiset sanovat helpommin ikäviä asioita. Onhan se helppo vaan kirjoitella omalla läppärillä/kännykällä mitä mieleen tulee ja painaa lähetä-nappulaa. Sinne meni! Sitten voi ”riemuissaan” seurata syntyneitä reaktioita. On helppo jättää miettimättä miten omat kirjoitukset vaikuttavat muihin ihmisiin, koska kyseessähän on (vain!) virtuaaliset ihmiset. Ei ajatella, että jokaisen profiilin takana on kuitenkin ihan oikea, ajatteleva ja tunteva ihminen. Saman arvoinen, kuin kuka tahansa, vaikka ventovieras olisikin. Itse en enää, vuosia sitten tapahtuneen alkuhuuman jälkeen, jaksa oikeastaan koskaan lukea Puskaradioita yms. ryhmiä. Niistä tulee vaan paha mieli, koska aina on joukossa niitä, jotka haluavat satuttaa toista kommenteillaan.
En ole Facebookista lähdössä mihinkään, mutta siellä vietetyn ajan vähentämisellä on heti positiivisia vaikutuksia. On aikaa tehdä itseä kehittäviä juttuja, lukea kirjoja, nauttia hiljaisuudesta ja kuunnella omia ajatuksia toisten ajatusten sijasta. Voi aukaista Facebookkia sen verran, että laittaa ystävälle viestiä: ”Tuutko kaffelle?”
Elämän ihmemaassa 
Jätä kommentti